Paljon olis asiaa,muttei jaksa nyt kirjuutella yhtään enempiä.Mä jouduin eilen tekemään elämäni vaikeimman päätöksen...
Mun ihana koiruli Wilma päätettiin nukuttaa ikiuneen.
Wilmalla todettiin reilu kuukausi sitten cushingin syndrooma jota hoidettiin lääkityksellä,me sitten kuuluttiin siihen ryhmään johon lääkkeet ei oikein hyvin purrut.Lääkitys pistettiin torstaina tauolle,uusinta verikoetta varten.No,torstaina alkoi tutina,ajattelin Wilman olevan vaan vilunen,mutta tutina vaan lisäänty viikonloppuna,lopulta Wilma ei suostunut enään lähtemään sohvalta mihinkään,ei syömään eikä juomaan...Wilma oli niin kovasti kipiä.
Lemmikit on ihania,oli eläin mikä tahansa.Niistä saapi iloa ja lohtua vaikeinakin aikoina.Ne auttaa selviytymään arjesta...mutta nää hetket lemmikin omistajan elämässä on niitä kauheimpia.Voi mun pikku rassukkaa.Toivottavasti nyt neidillä on hyvä olla,saapi juosta pilvien päällä pallon perässä ja syödä herkkuja,mitä ikinä haluaakaan.Lepää rauhassa rakas,äipällä ja koko perheellä on kova ikävä suo...

Wilma 4.11.2002-30.7.2007

Maailman Paras Tyttö