Onni on Täydellinen

Nyt se on täällä.Onni.Onni on taydellinen,reipas pikku kaveri.

Koko päivä meni jännittäessä.Yritettiin isännän kanssa keksiä kaikenlaista ylimäärästä puuhaa, ja pitää itsemme kiireisinä.Kello ei meinannut mennä etiäpäin ollenkaan.Ja kun sitten lopulta kello oli juuri sopivasti,niin että oli aika lähteä ajelemaan...meinaskin tulla jo hoppu, kun piti kurvata kaupan kautta matkaan, naperoilta oli vaipat loppu. Mukavan arkista siis.Saatiin vaipat ja auton nokka kohti Mäntsälää.

Ajo matkalla Pia laittoi viestiä,lentokone oli laskeutunut...ja mitenkäs sitten kävikään.Tietty, just mun tuurilla edessä ajoi kaikki ne "hitaat" kuskit. = )

Pia istui jo pihalla autossa odottelemassa(, en siis onneksi ollut ainoa jota jännitti ihan pirusti.)Matka kentälle tuntui tosi pitkälle...mutta lopulta siellä sitä oltiin.Hoidettiin paperi hommat ja rahtimaksu...sitten odottelemaan...

olihan varmaan pisimmät minuutit,mitä olen lähiaikoina joutunut odottelemaan...sieltä se laatikko kuitenkin lopulta saapui,trukki kyydillä loppuun asti.

Maha täynnä perhosia...Pia kaappasi boxin syliinsä ja mä jouduin oikeesti pidättelemään itseäni...sitten boxi takakonttiin ja luukku auki...siellä se oli, mun uusi vauva, suklaasilmäinen hurmuri poika Tsekeistä...ihan Onnin näkönen.Otin vauvan syliin,pikku herra jäykistyi,apua,molempia jännitti...kymmenen sekunttia ja häntä alkoi vispaamaan niin maan kamalasti, ja sitten mä sainkin jo ihanan lämpöisiä suukkoja pitkin poikin kasvoihin.Mä olin sankari vailla vertaa.Pelastin mun Onnin laatikosta...että mä olin upee ja rohkee.Ja jos Onni oli onnellinen niin niin olin minäkin.Siis mähän olin ihan myyty tälle kaverille,hyytelöä suorastaan...voiko ihanampaa olla.Pialla onneksi toimi hoksottimet ja ikuisti meitin ensi minuutit kameralla...mä vaan ujona piimänä en vielä halua lärviäni tänne...

Kamera temppuilee,joten siitä johtuu kuvan outo väritys...saa tuosta kuitenkin selvän,ihana on poika

Kentältä huristeltiin Pialle,jonne poika väänsi tyylikkäästi kamalan kasan kakkaa ja sit omaan autoon ja kohti kotia.

Kotona meitä jo odoteltiinkin.Ensin hetki haisteltiin pihan ihmisiä,Onni on rohkee kaveri,oikeesti.Ei tunnu pelkäävän mitään ja oli heti kuin kotonaan.

Sitten päästettiin Wilma tutustumaan.

Wilman väritys kuvassa johtuu myös kameran vääristä säädöistä (mä olen möhelö)Hienosti Wilma otti asian,nuuhki,hymyili ja lähti tiehensä tuhisten.Varmaan noitu mut alimpaan sinne,kun taas toin tollasen rääpäleen kotiin kiusaa tekemään.Onni ei kuitenkaan joutunut kauaa olemaan toimettomana,kun päästettiin Ossi vapaaksi...

Ossi nuuhki Onnia ihan mielettömän innoissaan, ja siitä se alkoi,leikki.Onni ei hetkeäkään epäröinyt tai pelännyt Oskaria.Aivan mahtavaa.Pojat peuhas kuin isommatkin ja hauskaa tuntui olevan.

Tovin kun olivat peuhanneet, mä annoin Onnille ruuan.Olipa jätkällä nälkä.Koko päivä oli mennyt matkustaessa, niin ei kauaa ruoka ehtinyt lautasella haisemaan.

Vesi kipolle vein jannut niin siinä kohtaa Ossin oli pakko ottaa vähän äijäily asennetta, kuivamuona kipolla kävi sama homma.Oli selkeesti Ossi pikkusen ihmeissään,miten suhtautua tollaseen kääpiökokoseen kaveriin joka ihan pokkana tulee mutustelemaan kaverin raksuja. = )

Mutta nyt mä lopetan jorinan täällä ja lähden mun karvanaamoja rapsuttelemaan...tässä hän kuitenkin nyt vielä on..Champion Cheko Ze Zahrabske...täytyy tarkistaa myöhemmin menikö oikein = )