Tulihan lenkkeiltyä.Läksin hermojen lepuutus lenkille Ossin kanssa.onnimannia ei taasenkaan mukaan huolittu,kun tahti on meillä aikasta reipas ja matka sitten vastaavasti pitkä.olis pentu väsähtänyt jo alkumatkasta.

Ihana olo.Pää on tyhjä,korvat jaksaa kuunnella taas lapsi katrasta ja olo on niin rentoutunut.Nyt jaksaakin taas tehdä vaikka mitä.Pienestä se on ihmisen elo kiinni.Onnen murusia.

Edellisessä kuvassahan Onnimannilta puuttuu yläetuhampaat,nyt en viitsi edes kuvata,puuttuu alaetuhampaat,samanlainen kolo,mutta alempana = )